Gondlis istudes pidi ikka paar klõpsu läbi klaasi ära tegema:
Linnus oli suhteliselt askeetlik. Osaliselt seletab seda ehk see, et 1960. aastani oli see vanglana kasutuses. Külastamise hetkel tegutses seal igatahes suur bande kasse. Ükshaaval tuli neid vastu, kõhnad ja natuke räsitud olemisega, aga eks neil seal on piisavalt hiiri ja rotte, keda püüda.
Kuna linnus oli kõle, siis me seda eriti ei uurinud, vaid pöörasime selja ja imetlesime allpool avanevaid vaateid.
No sissepääs oli tegelikult täiesti asjalik:
Vaade kaubasadamale:
.. ja Barcelonetale:
Ja linna suunas. Paistab, et ühtki vaba platsi pole majade vahel? Tegelikult Barcelona pindalast 10% on parke:
Ja suurim parkidest ongi Montjuïc. Aastal 1992 peeti siin suur osa olümpiamängude aladest. Laskusime meiegi linnuse juurest alla olümpiastaadioni ja teletorni suunas. Torre de Calatravaks kutsutakse seda:
Vaade torni alt:
Mõõtkavast annab aimu järgmine pilt, see pisike kriipsujuku pildi allosas on Aki:
Palau Sant Jordi ees:
Järgmiseks ootas meid ees Palau Nacional, kus asub Kataloonia kunstimuuseum. Tegemist on võimsa ehitisega, mille eest avaneb meeletu vaade purskkaevule ja maailmanäituse paviljonidele. Kahjuks meie visiidi ajal purskkaev ei töötanud, ilmselt toimib see ainult õhtusel ajal koos valgusshowga.
Jäime vaateid pikemaks ajaks nautima - istusime Palau Nacionali ees olevasse kohvikusse tassikest kohvi ja suupistet mekkima. Kohvikutes puhkepauside tegemine on minu jaoks üks puhkuse lemmikosa. Pole kiiret, on lihtsalt aurav latte ja mööduvad inimesed, võimalus ümbruskonda jälgida ja laisalt järgmisse sihtkohta suundumist planeerida. Meie jaoks enam palju sihtkohti sel reisil küll polnud. Viimased ostud sooritada, kõht täis süüa ja kohvrid pakkida, et hommikul kenasti lennuväljale jõuda. Need eesmärgid silme ees, laskusime Palau Nacionali treppe mööda alla.
3 kommentaari:
Suvel töötasid purskaevud ka päeval. ōhtul lisandus värvide mäng ja muusika. Montjuicil on ka Joan Miro muuseum, mis kahjuks tol päeval kui meie seal käisime kinni oli. Barcelona on võrratu.
MII
Aivan huikeita kuvia - jälleen. Nyt vain nyyhkin, että tähänkö ne loppuivat? Olisin jaksanut katsoa niitä vaikka kuinka paljon lisää vielä. Ja hetkeksi lennähtää niiden mukana kaukomaille itsekin.
Kysymyskin on: tuosta värimaailmasta. Entiseen aikaan olisin kysynyt: oletko vaihtanut filmiä? Miksi värit ovat niin erilaiset, täyteläiset, rauhalliset kuin mitä ennen? Vai oliko tuolla todellakin tuollainen melko tasainen mutta harmoninen ja jopa runollinen värimaailma? Vai oletko kehittänyt uuden kuvaustekniikan (kävi mielessä jo sellainen kerrannaiskuvatekniikka, missä yhdistetään useita samasta paikasta otettuja kuvia eri valotuksilla)?
Niin tai näin - pidin koko kuvasarjasta ja näistä kahdesta postauksesta ja niiden kuvista aivan hirveästi. Herkkää, rauhallista, runollista värikerrontaa. Ja maisemat ja kuvauskohteet, ne tietenkin ovat itsenäänkin jo aivan upeat.
Well done! Olet mielestäni kehittynyt valokuvaajana aivan huikeasti, aivan proffiluokkaan!
MII, kas me tunneme ka päriselus? Linn oli tõesti võimas ja samas üldse mitte liiga grandioosne või külm, mida ehk esialgu võiks nende hiiglaslike ehitiste põhjal arvata.
Tiina, kiitos kehuista :) Hienoa jos kehitystä näkyy - itse en sitä oikein kykene arvioimaan. Tai no katsoin kyllä äsken vuoden 2010 kuviani ja voin sanoa, että ehkä hieman parempi tuntuma tuohon järjestelmäkameraan on tullut kuin mitä silloin alkuvaiheessa oli..
En ole tietoisesti muuttanut kuvaustapaa tai jälkikäsittelyprosesseja, joten jännä että olet havainnut sävyeroja. Tosin Barcelonassa oli enimmäkseen sellainen puolipilvinen keli koko ajan, eli jouduin hieman enemmän miettimään valaistusta kuvissa. Myöskään kirkasta suoraa auringonvaloa ei ollut, joka korostaisi kontrasteja. Ekan päivän riemukaari-kuvissa taas oli omasta mielestä liian kovat kontrastit, juurikin liiallisesta auringonvalosta johtuen. Sitä ne kuvausammattilaiset kai aina sanoo, että keskellä päivää ei saisi kuvata, mielellään aina aamu- tai iltapäivävalossa.
Yhteen kuvaan olen jälkikäteen avannut tummaa päätä, eli pitänyt taivaan valoituksen samana ja nostanut jälkikäsittelyssä vain rakennuksen valoitusta - kyseessä on kuva Palau Nacionalin "tornista", siitä missä näkyy ikkunanlaseissa tummansininen heijastus.
Postita kommentaar