Puhkus on selleks korraks läbi ja tööpäevad on juba nõudnud 1,5 nädalat minu isiklikust ajast. Sellega kohanemine on ikka raske. Ei mäleta, mida enne puhkust on räägitud ja kokku lepitud, ei jaksa hommikul vara üles tõusta, ei viitsi midagi teha jne. Nagu näha, on ka blogis vaikus valitsenud. Tundub võimatu leppida sellega, et järgmised 11 kuud on elu jälle nädalalõpust järgmiseni elamist, uniseid hommikuid ja rongisõite, projekte ja järgmisi projekte ning et enam ei ole mingit päevasel ajal tukastamist, oma vaba voli järgi koostatud ajagraafikuid (või graafikute tühjaks jätmist) või üldse palju vaba aega.
Siiski olen sellisel kriitilisel ajal raamatuid lugenud. Nii ilukirjanduslikke kui ka tööalaseid. Muuhulgas ühe pingviinidest rääkiva muutuste läbiviimise protsessi raamatu pealkirjaga Meie jäämägi sulab (minu vaba tõlge). Pingviinid olid muide kõik äärmiselt arukad ja kolisid uuele jäämäele. Isegi NoNo ja tema sõbrad, kes alguses mõttele vastu olid.
Ka Rehepapiga sain tuttavaks. Kivirähul on olnud ikka annet kirjutada eestlaste sahkerdamisest, teiste ülekavaldamisest ja ärapanemisest. Eriliselt tuleb pätsata mõisnikelt, aga muidugi ka teistelt omasugustelt. Isegi Vanakurat mängitakse lolliks. Kuid kui kõikide soovide täitumine saabki võimalikuks, siis ei osata sellega midagi erilist peale hakata.
Pooleli on veel Bulgakovi Meister ja Margarita ning Dawkinsi The greatest show on Earth: The evidence for evolution. Lisaks kerge lugemisena võtsin läbi Minu Taani ning ees ootab veel Minu Ugrimugri. Lugemisvara igatahes mõneks ajaks jätkub - on, millega sügisesse veerevaid õhtuid mööda saata.
2 kommentaari:
Ihailen sitä miten jaksat näinkin kuumina aikoina, työn alettua lukea monipuolisesti kirjallisuutta! Minä kun en jaksa oikein yhtään mitään. Kaikkein vähiten ottaa kirjaa käteen.
Luulen, että sinun ylittämätön suomen kielen osaaminen liittyy jotenkin tuohon kirjalliseen puoleesi.
Toistan, tai toistamme Kimmon kanssa kuorossa: Emme ole koskaan tavanneet ketään joka puhuisi suomea niin vailla pienintäkään aksenttia. Kuin puhuisit äidinkieltäsi.
Jotain tekemistä sillä taatusti on kielen kiinnostuksenkin kanssa, uskoisin.
...
Ja jälleen, minä puolikielinen, kirjoitan äidinkielelläni.
Parempi kuitenkin niin, kuin että jättäisin tyystin kommentoimatta. Eikö vaan?!
Lukeminen on parasta nyt kun ei helteiden takia jaksa oikein muuta :)
Ihan totta on kyllä tuokin että minua kiinnostaa kielet, kielelliset vitsit, mistä jotkut sanat ovat peräisin jne. Mutta ei hyvää ilman huonoakaan - kun eläytyy näin vahvasti suomenkieliseen ympäristöön, ei pysty enää puhumaan äidinkieltä ilman aksenttia. You win, you lose.
Ja ei tarvi tuntea huonoa omatuntoa siitä, että kirjoittaa äidinkielellään. Se on aina kuitenkin paljon vivahtekkaampaa.
Postita kommentaar