Eelmisel nädalavahetusel ei saanud mahti blogisse kirjutada, sest müttasin Tallinnas. Reedel läksin töölt poole päeva pealt laevale, Tallinnas kompsud ööbimiskohta ja siis Hurtsi kontserdile Saku Suurhalli. Poiste etteastest midagi väga oodata ei osanud, teadsin vaid paari laulu neilt. Kontsert oli üllatavalt sünge ja melanhoolse alatooniga, ent lauluhääl see-eest võimas. Minu kõrva kostus see väga puhtalt, nii et vahepeal isegi mõtlesin, et kas tüüp laulab üldse otse. Minu lemmikuks kujunes Illuminated, sealt ka postituse pealkiri:
Mis siis veel Tallinnas? Pisut tööasja, vennatütre sünnipäevavisiit, palju toredaid sõpru ja jutuajamisi ning ka natuke raamatushoppingut. Paistab, et ilma selleta ikka ei saa. Seekord kodustasin endale muffiniraamatu, "Mina, vanderselli" ja "Päikesetõusu Himaalajas". Kuna Martini Clash of Kings on hetkel käsil, siis polegi väga jõudnud neid veel lugeda. Vanderselliga olen pisut alustanud.
Kinnisvaravärkidega oleme ka natuke edenenud, oma pangast saime hea pakkumise - praegust laenu võime samasuguste tingimustega jätkata ning vajaliku lisasumma võtta uute tingimustega. Peaks mainima, et uuel laenuosal oli oma panga pakutud marginaal väiksem, kui teisest pangast saadud pakkumine kogu laenule. Selles mõttes hea, et ei pea hakkama panga vahetamisega vaeva nägema.
Korteri müügi osas tõmbasime hetkeks piduri peale, sest katuseremondist tuleneva võla suuruse saame teada alles novembri lõpus. Ootame selle ära, siis on ehk müügi osas lihtsam, konkreetsed summad on teada. Kuulutust hakkasime küll juba internetis vaikselt nokitsema, seal saab osa ära täita ja salvestada :P "Kena kolmetoaline ridamajakorter rahulikus rajoonis" :D
Paari potentsiaalset uut kohta käisime täna vaatamas, aga sobivat veel vastu ei tulnud (see on tegelikult hea, sest enne oma korteri müüki ei hakka me ühtegi pakkumist tegema). Esimene oli muidu küll rahulikus ja hinnatud Espoo ümbruskonnas, aga seal olid majad liiga teineteise lähedal. Mis mõte on oma maja osta, kui naaber vaatab sulle õue peale sisse? Põhi oli ka tibake halb, oleks nõudnud suurt seinte ümber tõstmist.
Teine oli muidu väga potentsiaalne, aga katus oleks tulnud välja vahetada. Ja veel üks pisike häiriv detail - Helsinki-Vantaa lennuliiklus läks täpselt üle maja. Ja muide päris madalalt, ilgem mürin oli! Nii et see jääb ikka ära. Aga vähemalt niipalju on nende vaatamisest kasu, et esiteks näed, mis meie hinnaklassis pakkuda on, ehk siis kui suure remondiga peame arvestama (ja tulemus on, et ikka köök, wc, vannituba, seinad, põrandad - kõik tuleb ise teha) ja teiseks hakkab endale ka kohale jõudma, millised kriteeriumid on tähtsamad ja millised mõttetumad. Asukoht on meile hetkel prioriteet, ehk siis ümbruskonna mõttes mingi rahulik looduslähedane koht, mitte teiste eramajade keskel. Krunt ka korralik, vähemalt 1000 ruutu. Ja majas hea põhi. Aga eks jätkame otsinguid.
2 kommentaari:
Jäliviisaus on turhaa, mutta jotenkin tuntuu että se meidän Lohjan talo olisi ollut teille ideaalinen. Se oli n. 80M2 suuri, piha oli aika pieni, mutta paikka oli kuin paratiisissa, rauhallinen, naapureihin tuskin näki vaikka olivatkin lähellä.
Talo oli vanha, 1920-luvulla rakennettu. Ajattelimme sitä ostaessamme, että jos se on jaksanut seistä pystyssä näin kauan, se jaksaa sitä jatkossakin.
Lattiat olivat vähän vinoja, olihan se vanha talo. Mutta se oli upea talo, kattokorkeus ensimmäisessä kerroksessa lähemmäs 3 metriä, kuin palatsissa. Ja toisessakin kerroksessa tavallisuudesta (tämän ajan taloissa) korkeampi kuin tavallisesti.
Sauna oli eri rakennuksessa, missä oli myös autokatos ja liiteri. Ja sauna oli hyvä, vesipata antoi mahtavaa kosteutta.
Talon katto oli vanha - mineriittiä - mutta toisaalta täysin toimiva. Kaikki taloa katsovat hokivat, että katto pitää vaihtaa. Me emme ymmärtäneet tätä pakkomiellettä. Olihan katto vanha, mutta mitään ongelmaa sen kanssa ei ollut. Neukkuaikaiset mineriittikatot, vaikka eivät aina kauniit, ovat yllättävän kestäviä. Meidän katto oli vielä nätti: punaisia pieniä laattoja.
Me kysyimme kauniista talostamme ensin 150.000 euroa. Ja tiputimme hintaa, koska olimme hädissämme ja meillä oli kiire saada rahaa Võsun ostamiseen.
Sitten joku löysi talon alta yhden vanhan parrun, joka oli joskus 70-luvulla menettänyt voimiaan. Tahtoo sanoa: siihen asti auki olleet pohjan tuuletusluukut joku sulki. Sitä tehtiin paljon 70-luvulla. Yritettiin kai parantaa lämpöä. Ja aika pian ymmärrettiin, että talo, joka on kuin sullettu pullo, voi huonosti.
Vaan niin yksi perusparruista alkoi meidän talosta kärsiä tästä pullottamisesta. Kunnes, samalla 70-luvulla, ilmeisesti, ymmärrettiin mitä hölmöä oli tehty: ilmaluukut avattiin ja pohjaparrun hapertuminen loppui.
Kun me ostimme talon, emme tienneet tästä. Eikä se meitä olisi paljon häirinnyt. Mitä sille parrulle tapahtui, tapahtui 70-80-luvuilla.
Mutta kun myimme talomme, joka minun mielestäni oli kaunis ja upealla paikalla (Virkkalan huviloiden suojelualueella) kera kauniin puutarhan etc... hämmästyin moneen kertaan ostajien odotuksia.
"Ei ole täällä poreammetta" oli yksi parhaimmista kysymyksistä. Juu, poreammehan on tyypillinen 1920-luvun kodin varuste.
Alussa pyysimme kauniista kodistamme 170.000 euroa. Kun selvisi että yksi pohjaparruista oli hapero, hinta tippui. Lopulta myimme kauniin, todella kauniin kotimme hintaan 100.000 euroa.
Vieläkin tuntuu pahalta, sillä talo sijaitsi loistavalla paikalla - moottoritielle joka vei Helsinkiin nopeasti ei kestänyt kuin ehkä 10 min.
Pitkä selvitys -- lähinnä siksi, että ehkä siellä kiinteistömarkkinoilla on yhä samanlaisia aarteita, jotka pitää vain löytää.
Vai etsittekö te vain uutta? Sitten on helppoa. Pitää olla vain paljon rahaa. Ja kaikki onnistuu.
Kauniin vanhan ja hyvän talon löytäminen taas on kuin täydellisen löydön tekeminen kirpputorilta.
Tiina, emme hae uutta, vaan mieluummin noin 70-80-luvun taloa, jossa rakenteet ovat kunnossa, mutta pintaremontti odottaa tekijää (keittiö, kylppäri, seinät, lattiat). Talon ulkonäköä tärkeämpää ovat sijainti ja pohjakuva. Tosiaan keskustaan pitäisi päästä järkevällä ajalla, mutta talon pitäisi olla rauhallisessa ympäristössä.. tämä jo asettaa haulle tietyt rajoitukset, lisäksi vielä hintakriteeri - ja ei niitä sopivia sitten olekaan kuin ihan yksittäisiä.
Harmi että teidän myynti meni miten meni, mutta onneksi ainakin Võsun kohdalla kiinteistöbisnes päättyi lopulta hyviin tuloksiin.
Postita kommentaar